Tunnelman alla

Talvi on inhoisa, jos on huulten rohtumatauti. Tiedättehän, kun viimasta sisään astuessanne kuulette huulenne kuoriutuvan käärmeen lailla, ja jos vioittuneita huulia yrittää niellä, niihin tulee haavoja.

Kun huulirasvaa vihdoin sivelee suulleen, on tunne ihana. Kuivuus katoaa, tunto palaa. Ja mitä rohtuneemmat huulet, sitä enemmän Miramea tarttuu huuliisi. Se on melkein viehättävä ajatus.

Sitten huomaat, että suusi onkin liian rohtunut. Kätesi rasvanlevitysliikkeesi puolivälissä huomaat hankaavasi enää muovisen tuubin kuorta huuliasi vasten. Miramea tarttuikin liikaa, ja koko tuubi imeytyy vasemmalle puolelle suutasi, joka alkaa paisua uudesta kosteudesta.

Et tietenkään voi jättää suutasi tuon näköiseksi, joten lähdet lumisateeseen etsimään lisää tuota ihmebalsamia. Soperrat huulesi alta R-Kioskin myyjälle haluavasi Mirrimrraah, ja hän tilaakin sitä heti lisää puhelimella. Sitten hän kuitenkin laskee kaupan kaihtimet - taisit tulla sulkemisaikaan. On kuitenkin pakko löytää lisää lotionia, sillä huultesi vasen puoli on paisunut jo kolminkertaiseksi, ja vielä imeytymättömään huulirasvakerrokseen suusi toisella puolella alkaa tarttua lumiparta.

S-Marketin sisäänkäynnille päästyäsi liukuovet viuhahtavat auki ja pyrit sisään, mutta turhaan. Huulesi jäävät kiinni ovien liiketunnistimeen, ja nähdessään tilanteen myyjät sormeilevat jo hälytysnappejaan. Huikkaat heille kepeästi puolikkaan lumipartasi alta, ettei ole hätää, Mirrmraah trrrmrrr kahkooh!

Huulenheitostasi huolimatta olivat vartijat kuitenkin jo ehtineet saapua ihmettelemään puoliksi valkopartaisen miehen kamppailua liiketunnistimen kanssa: ensimmäinen vartijoista alkaa pakata käsiäsi käsirautoihin toisen kammetessa huuliasi irti laitteesta pesismailalla. Liian myöhään: huulesi ovat paisuneet jo tavoittelemattomiin. Käsiäsi raudoittanut vartija häviää kauhistellen suuhusi isolla SLURPS-äänellä, ja jäljelle jäänyt kiljaisee pyrkien pakoon, mutta turhaan. Pesäpallon (shluup) jälkeen huuliesi sisään katoaa toinenkin vartijoista (shlorrp), ja huulien paisumisnopeus alkaa kasvaa räjähdyksenomaisesti.

Kaatuessasi huulten painon alle lumihankeen kassaneiti tajuaa ahdinkosi ja heittää sinulle äkkiä paketillisen Miramea, jonka revit auki ja alat riehakkaasti huitoen jokaisella kädelläsi levitellä naamasi pinta-alalle salvaa. Liika kosteus kuitenkin kostautuu, ja silmäsi muuttuvat poksahtaen huuliksi ja nenäsi alkaa maistaa, hiuksesi katoavat tuuleksi ja kadotat kyvyn haistaa. Olosi kuin Rolling Stones -bannerilla yrität viittoa kädelläsi kassaneidille, mutta huomaat: käsivartesi katoaa huulien sisään, SLURP. Olet pelkkää huulta.

Ja siltähän olosi tuntuukin. Olet pelkkä huono huuli. "Ei, blubb blob brrwat", sanot, mutta protestisi katoaa ymmärtämättömyyden peittoon.

Nyt olemustasi peittävään huulirasvaan alkaa tarttua lisää lunta: ympärilläsi himmenee, muutut isoksi lumipalloksi. Ja sitten kun kesä tulee, arvelet, kuivut jälleen kokoon.
--